Tilauskoru #1
Tilauskoru #2
Tilauskorun 2 toinen vaihtoehto
Onneksi tämä ei kelvannut, taidan ”joutua” pitämään tämän itse 😉
Solmeiluharjoituksia: murinasta iloksi
Ensimmäinen solmeiluharjoitus helmisilkillä oli yhtä tuskaa. Loppujen lopuksi päädyin hieman säveltämään omiani. Eilen sain taas jonkun kumman ahaa-elämyksen ja päätin kokeilla uudelleen. (Kyllä siivota ehtii myöhemminkin!)
Puoli tuntia tappelua ärräpäiden kera ja 3 solmua valmiina. Päädyin säveltämään samalla tavalla kuin ensimmäisen kokeilun. Vaaleanvihreitä mv-helmiä ja fluoriittiriipus. Pahimmat mokat piilossa maljakon takana, eikun siis niskassa 😉
Etsin toisen ohjeen. Huomattavasti vähemmän tappelua, mutta käsiä ja sormia oli aivan liian vähän. Ja pinsetit eivät koskaan olleet niin kuin olisi pitänyt. Lyhyehkö kaulanauha pelkistä mv-helmistä.
Edellisestä jäi helmisilkkiä ja muutama mv-helmi. Siis rannekoru vielä. Solmiminen alkaa pikkuhiljaa sujua. Hitaasti kylläkin.
Päätin kokeilla vielä yhtä korua simpukankuorihelmistä, jonka olen ajatellut yrittää tehdä jo aika kauan. Yllättäen suunnitelmat taas muuttuivat ja väliin eksyi ametistin väriä. Uskalsin jopa törsätä vermeil-osia koruun. Riipuksena Zirkonia. Huomasin, että minulla on sittenkin tarvittava määrä käsiä ja sormia!
Koska edellinen oli liian pitkä minun makuuni, oli tehtävä uusi. Tällä kertaa väliin hyppi topaasin väriä. Jatkoin vermeil-osien törsäämistä. Riipuksena kvartsilasista tehty kiveä imitoiva tiikerikvartsiriipus. Vermeilisiä riipuspidikkeitä ei ollut, joten vähän mielikuvitusta peliin 😀
Täähän on hauskaa! Simpukankuorihelminauhasta jäi muutama helmi jäljelle. Juu rannekoru täytyy saada kans!
Olen nalkissa.
Nkalatar
Läppäri on taas vaihteeksi huollossa, joten yritän pärjäillä tällä ikivanhalla, hitaalla hätähätävara – kun – ei – oikeasti – ole – mitään – muuta – vaihtoehtoa -koneella. Niin kauan kuin on vain yksi ohjelma käynnissä, kone toimii loistavasti, mutta kun avaat sähköpostin lisäksi nettiselaimen…
Sain jopa käsiteltyä parin valmistuneen kaulakorun kuvia. Valitettavasti minulla ei ole harmainta hajuakaan, että miltä kuvat näyttävät oikeasti. Hätävarakone kun näyttää vain 32 väriä… Korjaillaan sitten, kun oma kone tulee huollosta. Sitten joskus hamassa tulevaisuudessa.
Eth-Nkalatar vihreästä aventuriinista
Svau-Nkalatar savukvartsisydämistä ja kvartsilasiriipuksesta
Oili
Oili-ketjumalli on aina ollut mielestäni kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan, samoin kuin muinaisketju. Jostain syystä en ole saanut aikaiseksi kokeiltua sitä ennen kuin nyt, keskellä elämän turbulensseja. Yllättäen ketjun tekemisellä oli rauhoittava vaikutus. Olo oli pitkästä aikaa rento ja seesteinen 🙂
Tämä koru on synttärilahja. Toivottavasti valmiilla korulla on samanlainen vaikutus kuin sen tekemisellä.
Hyvin harvoin teen mitään kahta kertaa peräkkäin. Alla oleva on lahja minulta minulle.
Riipus
Viikonlopun mittaisen kivi- ja hopeakorukurssin tulos on tässä:
En juurikaan ole tyytyväinen tulokseen, koska riipusta ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa minun tekemäksi. Ei saanut itse juottaa eikä myöskään saanut itse istuttaa kiveä korupohjaan. Osasin jo sahata, viilata ja dipata hopeaa hapossa ennen kurssin käymistä, mutta paljoa muuta ei saanut tehdä. Ärsyttää… Kivenhionta yli positiivinen yllätys, alunperin piti istutella valmiita kiviä. Ärsyttää siltikin.
Vähän on vajavainen olo. Reilu viikko sitten oli pakko viedä 2,5 kk vanha läppäri huoltoon, kun näyttö välkkyi ja pimeni monta kertaa tunnissa. Luulisi, että kun ei pääse kiertelemään blogeissa (kaikki osoitteet oman koneen rss-lukuohjelmassa) ollenkaan eikä roikkumaan Helmetissä samalla lailla kuin ennen, tulisi paljon tehtyä koruja, varsinkin kun on ollut tämän viikon ”lomalla”. Hipsukat siksi, kun olen toisesta duunista lomalla, mutten toisesta…
Tilauskoru: hematiittia ja fluoriittia.
Tilauskoru: hematiittia ja vuorikidettä
Yritelmä tummasta Botswana-akaatista. Ajatus tosta etuosasta oli kiva, mutta lopputulos hanurista. Tämä koru muuttuu vielä… Taustalla äitimuorin tekemä lamppu, joka näyttää nätiltä, kun siinä ei ole valoja. Kun laittaa valot päällä, lamppu on upea.
Korvikset edelliseen. Saattavat kasvaa pituutta, kun kaulakorua muokkaillaan.
Rannekoru punaisista akaattinugeteista ja Karen Hill Tribe -hopeasimpukoista.
Tämä viikonloppu on vietetty kurssilla hiomassa kiveä ja tekemässä siitä riipusta. Kuva valmiista riipuksesta tulee myöhemmin. Onnistui se tai ei.
Vuoden 2007 viimeiset
Aika on ollut kortilla tässä lähikuukaudet, mutta jotain on sentään valmistunut…
Tässä viime vuoden viimeiset valmistuneet. Ensimmäisenä lyhyehkö kaulakoru kullatusta kuparilangasta ja Sinellin lasihelmipussista.
Uusi lempparikorusetti: punaista tiikerinsilmää (omasta putiikista) sekä hopeaa. Suunnitelmissa oli hieman erilainen koru, mutta ajanpuutteen vuoksi (kun piti korua alkaa vääntää aamulla hirvittävässä kiireessä ennen töihin lähtöä…) suunnitelmia piti muuttaa. Alkuperäinen idea on vielä toteutettavien listalla.
Tilaustyö: lyhyehkö kaulakoru simpukankuorihelmistä ja värjätystä jadesta, myöskin omasta putiikista.
Tässä ei salama ihan niin pahasti valkaise helmiä.
Samaan aikaan kaulakorun kanssa kuvattu rannekoru ei erikoisemmin säväytä kuvana, mutta on ihan jees ensimmäiseksi solmukokeiluksi. Yritin kyllä tehdä solmut kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta pakko oli luovuttaa ja säveltää vähän, kun solmut eivät suostuneet pysymään paikoillaan, vaan menivät helmien sisään. Täytyy ostaa vähän paksumpaa helmisilkkiä jossain vaiheessa…
Hematiittirenkuloita, joka toisessa renkulassa pyöreä vuorikide.
Lisäksi joululahjoiksion tehty yhdet korvikset ja kuparinen kellon ranneke. Molemmat ovat tietysti jo maailmalla, kuvaamatta…
kestolinkki Kommentointi poissa käytöstä
Kuvaushaasteita
Joskus oikean värin saaminen kuvaan on lähes mahdoton tehtävä. Punaisesta akaatista on yritetty saada kunnollista kuvaa kahden naisen voimin, mutta kyllä oikean värin vangitseminen on hankalaa. Tänään otin jo vanhan kameran käyttöön, sillä joskus onnistuu jopa paremmin kuin uudella.
Tuli suttuisia kuvia, joissa helmen väri on niin pielessä, että oikein pahaa teki:
Tuli vähän vähemmän suttuisia kuvia, joissa helmen väri oli hieman lähempänä todellisuutta, mutta pielessä yhtä kaikki. Ja helmet olivat epämääräisenä möykkynä:
Melkoisen yrittämisen jälkeen sain vihdoin kuvaan helmille oikean sävyn. Katsokaa vaikka kuvausavustajan kainalon alle… Tätä kuvaa ei taida kuitenkaan viitsiä laittaa tuonne putiikkiin… 😀
Harakka vauhdissa
Olen aina pitänyt kullan väristä enemmän kuin hopeasta. Se on jotenkin lämpimämpää, samoin kuin kupari. Putiikkiin saapui jo ajat sitten kullattua vaijeria, mutten tietenkään raaskinut… En ennen kuin vasta eilen, kun aloin tehdä äitimuorille koruja. Vaijerissa messinkihelmiä ja Swarovskin kristallilasihelmiä (tai mitä sitten ikinä ovatkaan; lasisia simpukanhelmen jäljitelmiä)…
Kuva on otettu puoli 9 aikaan illalla, se selittänee edes vähäsen kuvan surkeutta. Edes isännän superkamera ei pystynyt parempaan 😉 Korviksista ei onnistunut yksikään kuva. No ei voi mitään, ehkä jonain toisena päivänä.
Inidraen korut 
